I
Digikynäkokeilun osana yksi opetusharjoittelijoista teki osakokeeseen kuuluvista
kielioppiasioista erilliset tiedostot, joissa kirjoitti kieliopin ”puhtaaksi”
ja selitti samalla, mitä kuhunkin asiaan kuuluu. Opetustyyli oli siis
samantyyppistä kuin tavallisella tunnillakin; tällä kertaa vain oppilas pystyi
kuuntelemaan asiat pätkissä tai vaikkapa palaamaan vaikeaan asiaan uudestaan.
Kaikkiaan
tiedostoja tuli neljä viidestä kielioppiasiasta, tekstiä syntyi yhteensä neljä
sivua. Teknisiä ongelmia ei ollut tiedostoja tehdessä: kynä toimi hienosti
kotioloissa, Livescriben asennus ja käyttö oli helppoa sekä tiedostotkin onnistuivat
hyvin. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, olisi hyvä, jos kirjoittamisen
äänen saisi jollain konstilla pienemmälle, niin ei tarvitsisi samalla aikaa
puhuessa puhua niin kovalla äänellä.
Oppilaille
siis lähetettiin tiedostot, jotta he voisivat kerrata kokeisiin omalla
ajallaan. Noin puolet tätä tilaisuutta käyttikin hyväkseen. Keräsimme
palautetta kokeen yhteydessä digikynäkieliopin toimivuudesta, ja suurelle
osalle siitä oli ollut apua. Oppilaiden mielestä he saivat enemmän tietoa
siitä, mitä piti opetella ulkoa ja mitä kokeessa ainakin kysyttäisiin. Eräs
oppilas kertoi oppineensa paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla vain itse.
Erikseen
kysyttäessä, mitä hyvää tiedostoissa oli, olivat oppilaiden mielestä hyviä
puolia se, että teksti ja puhe sopivat hyvin yhteen sekä asiat oli selkeästi
yksinkertaistettu tiedostoihin (erään oppilaan mielestä tämä oli huono asia).
Huonoina puolina mainittiin se, että digikynä ei ollut ottanut kaikkia
kirjaimia tiedostoon, jolloin jokin asia oli voinut jäädä epäselväksi ilman
kuuntelua. Joillakin oppilailla ollut myös ongelmia äänen kanssa, ainoastaan
teksti oli näkynyt heille. Luultavasti tämä vain johtui väärästä Adobe Readerin
versiosta.
Kaiken
kaikkiaan kokeilusta kokeen kertaamisessa jäi positiivinen maku. Kotikoneella
tekniikan kanssa ei ollut mitään ongelmia, ja tiedosto tuntui suurimmalla
osalla ilman suurempia ongelmia toimivan. Tässä käytössä digikynä on toimiva,
varsinkin kun kyseinen RUB2-kurssi on hyvinkin tiivis. Kynän avustuksella
onnistuimme pysymään kurssiaikataulussa.
II
Oppilailla oli kotitehtävään
piirtää ajatuskartta ruotsinkirjan yhden tekstin sisällöstä ruotsiksi
digikynällä sekä nauhoittaa omin sanoin kerrottu selostus tekstistään
ajatuskarttaan perustuen. Opiskelijoita oli kurssilla 27 ja heistä 20:lla
ajatuskartan piirtäminen tiedostoksi digikynälle onnistui. Äänityksen olivat
saaneet digikynällensä tallennettua vain 14 opiskelijaa.
Opiskelijoiden kotityöskentelyä
koskien emme voi olla varmoja minkälaiset ongelmat heitä ovat estäneet piirroksen
ja/tai äänen tallentamisessa vai ovatko kaikki sitä edes yrittäneet. Digikynän
käyttö aiheuttaa varsinkin tietotekniikkataidoiltaan heikommille oppilaille
paljolti lisätyötä ja kyseisen työn teko hoitui monelta ongelmitta perinteiseen
tyyliin näyttämällä piirtämänsä ajatuskartan opettajalle ja kertomalla siitä
suullisesti kasvotusten ruotsiksi.
Muiden töiden ohessa
digikynätehtävien läpivienti tuntui minusta opettajaharjoittelijana melkoisen
raskaalta. Ensinnäkin oli järjestettävä toinen tilaisuus erikseen varatussa
tietokoneluokassa kolmelle, jotka halusivat vielä yrittää tiedostojensa siirtoa
ja siinä minun ohjauksellani sitten onnistuivatkin. Samalla huomasin, mitä
vaikeuksia opiskelijoilla voi olla tiedostojen tallennuksessa. Nämä ongelmat
näyttivät liittyvän tavallisiin tietokoneen käyttötaitoihin, kuten
tallennuskansion luomiseen ja englanninkielisten tallennus- ja muiden ohjeiden
ymmärtämiseen. Kaikki nuoret nykypäivänäkään eivät ole tietokoneen käytössä
taitavia, niin kuin voisi yleistäen olettaa. Kokonaisuudessaan
digikynätehtävien tallentamiseen ja sen yrittämiseen meni meillä yhdestä oppitunnista
n. 45 minuuttia ja toisella oppitunnilla n. 20 minuuttia eri luokassa kolmen
oppilaan kanssa muiden jatkaessa normaalia oppituntia toisessa luokassa.
Toinen kuormittavampi osuus oli
kirjanpito siitä, kuka oli saanut tehtävänsä tehdyksi puhumalla ja/tai
näyttämällä ajatuskarttansa toiselle harjoittelijalle ja kuka vielä yritti
saada tekemiään tiedostoja lähetetyksi sähköpostiimme. Oli myös yksi joka ei
vielä poissaolon takia ollut koko tehtäväänsä aloittanut. Ajatuksenamme oli,
että olisimme antaneet kaikille palautetta digikynätehtävistä tekemällä Adobe
Reader -ohjelmalla kommentteja ajatuskarttoihin, jotka olisimme sitten
lähettäneet sähköpostilla kommentoituna takaisin opiskelijoille nähtäväksi.
Tämä ei kuitenkaan onnistunut kaikkien kohdalla vaan vain niiden, jotka olivat
saaneet tallennettua joko ajatuskarttansa tai puheensa tai niistä molemmat.
Itse kommenttien kirjoittaminen onnistui pääasiassa vaivattomasti Adobe
Readerin kommenttitoiminnolla. Ne joiden puhe ei ollut tallentunut, eivät saaneet
puheestaan aivan niin tarkkaa palautetta, kuin ne joiden puheen pystyi
kuuntelemaan nauhalta ja tarvittaessa siten myös kelaamaan palatakseen
arviointitilanteessa ongelmakohtaan.
Huomauttaisin, että aikaa vievää
oli myös kommentoitujen töiden lähettäminen sähköpostitse jokaiselle
kurssilaiselle erikseen; sähköpostiosoitteet tuli kerätä ennakkoon ja näpytellä
yksitellen jokaiseen viestiin erikseen. Opettajan tulisikin varautua tällaiseen
työhön ennalta ja tasapainottaa kokeiden, kirjoitelmien ja digikynätehtävien
tarkistamiseen kuluva aika niin, että oma jaksaminen ei siitä kärsisi.
Oppilaiden äänitiedostot olivat
omalla tyylillä tehtyjä ja harva niistä noudatti tehtävänantoa. Valtaosa oli
tyytynyt kertomaan tekstistään lukemalla ajatuskarttansa sanat tai lauseet
digikynälle joko piirtäessään karttaa tai valmiin kartan avulla piirtämisen
jälkeen. Toki muutama oli rohkaistunut kertomaan tekstistä kartan avulla omin
sanoin ja kokonaisin lausein. Piirtäessä äänitettyjen puheiden kuuntelu oli
aikaa vievää, sillä oppilaiden kirjoitus oli hitaampaa kuin valmiiksi
kirjoitettujen asioiden lukeminen. Tässä hyvää oli kuitenkin se että
kirjoittaessaan opiskelijat toivat varmasti osaltaan huomaamattaankin esiin
kohtia, joissa heidän oli täytynyt pysähtyä pohtimaan kirjoitustaan.
Digikynässä hyvää mielestäni oli
äänityksen mahdollisuus, joka rutiinilla ja selkeillä ohjeilla saataisiin
varmasti onnistumaan myös tietotekniikkataidoiltaan heikommiltakin oppilailta.
Äänitykset voivat kielten osalta toimia hyvin esimerkiksi ääntämistä
harjoiteltaessa, tekstien sisällöstä kertomisessa, dialogien harjoittelussa ja
monessa muussa puhumisen harjoittelussa. Jos äänityksistä haluaa ottaa kaiken
hyödyn irti, tulisi opettajalla olla aikaa palata kuuntelemaan kukin äänite
pariin otteeseen ja kommentoimaan sitä siten mahdollisimman tarkasti. Oppilaan
olisi tässä tehtävä oma osuutensa kuuntelemassa oma puheensa uudelleen
opettajan kommenttien kanssa.
Digikynän käytössä sen suurimmat
ongelmat olivat ehdottomasti tietojen siirtäminen koneelle ja äänittämisen
onnistuminen sekä aiemmissa kirjoituksissa mainittu tietojen poiston
toteutuminen seuraavia käyttäjiä varten. Myös tällä kurssilla oli joidenkin
opiskelijoiden osalta ongelmana unohtuneet käyttäjätunnukset. En voi oman
kokemukseni osalta suositella digikynän käyttöä mihinkään virallisempaan, kuten
ylioppilaskirjoituksiin sen käytössä ilmenneiden moninaisten hankaluuksien
vuoksi. Tavallisten tehtävien kuten kotiläksyjen tai puhumisen harjoitusten
osalta digikynä voi olla osaavan käyttäjän käsissä tai hyvässä opastuksessa
hyväkin uudistus opetuksen ja oppimisen tueksi, sillä edellytyksellä, että
opettajalla on aikaa paneutua kynän käyttöön eivätkä siihen liittyvät toimet
vie liikaa aikaa muulta kurssille kuuluvalta opetukselta.