Digikynäkokemuksia RUB2 kurssilta

Digikynä oli käytössä RUB2 kurssilla käännösvirkkeiden tekemisessä opetusharjoittelijoiden pitämillä tunneilla eli myös opetusharjoittelijat tutustuivat ruotsin kielen osalta ensimmäistä kertaa tähän kokeiluun. Tehtävänä oli kirjoittaa kuusi tekstiin liittyvää käännösvirkettä suomesta ruotsiin ja lisätä tekstin lisäksi myös ääni tehtävään. Ajatuksena oli, että opiskelijat saisivat pohtia lauseitaan samalla kuin kirjoittivat, mutta käytännössä useimmat tekivät lauseet ensin valmiiksi ja kirjoittivat ne vasta sitten ”puhtaaksi” digikynävihkoon. Toki löytyi myös muutamia rohkeita, jotka kirjoittivat lauseet heti suoralta kädeltäkin vihkoon.

Tekniikan kanssa ilmeni jossakin määrin ongelmia, koska kaikki eivät onnistuneet siirtämään lauseitaan kynältä palautuskansioon koulun verkkoon. Osalla siirto onnistui toisella kerralla ja osa lähetti lauseensa myöhemmin sähköpostin välityksellä eli tehtävä saatiin hyvin kuitenkin suoritettua. Totesimme, että on erittäin hyvä, että on olemassa useita vaihtoehtoja siirtää tekstit ja äänet vastaanottajalle. Kaikki eivät yrityksistään huolimatta saaneet ääntä siirtymään laisinkaan. On loistavaa, että meillä on käytössä omat kannettavat tietokoneet tiedon siirtoa varten, muuten siirtotoimenpide olisi huomattavasti hitaampi ja monimutkaisempi.

Tehtävien kommentointi oli opettajalle helppoa ja nopeaa kommentointilappuja käyttämällä. Kommenttikenttään sopi hyvin kirjoittamaan opiskelijalle tiedoksi virkkeiden vahvuudet ja kehittämisen kohteet yleisellä tasolla.  Opiskelijoille jaettiin myös virkkeistä tulostetut paperiversiot, joihin oli merkitty tarkasti korjaukset. Tämän tehtävätyypin ehdoton etu on se, että jokaisen opiskelijan oli tehtävä käännösvirkkeet ja sen lisäksi vielä suullistettava ne lukemalla virkkeensä ääneen. Tavallisesti käännösvirkkeet tarkistetaan tunnilla siten, että opettaja ei näe jokaisen yksittäisen opiskelijan suoritusta ja opiskelija on suuressa määrin itse vastuussa siitä, onko tehnyt tehtävää vai ei. Lauseiden suullistamisessakaan eivät usein kaikki ole äänessä, mutta tässä tehtävätyypissä kaikkien oli luettava kaikki virkkeet eikä esimerkiksi ainoastaan yhtä tai kahta virkettä. 

Opetusharjoittelijoiden kokemus oli, että tekniset ongelmat veivät jossakin määrin liikaa aikaa tunnista eli siirtotoimenpiteen pitäisi olla hyvinkin mutkaton ja nopea, jotta sitä ei koettaisi ylimääräiseksi rasitteeksi. Opiskelijan ajatuksenjuoksun seuraaminen käännösvirkkeissä olisi edellyttänyt sitä, että opiskelijat olisivat sisällyttäneet äänitteeseensä virkkeiden kirjoittamiseen liittyvän pohdiskelun puhtaaksikirjoittamisen sijasta. Tällöin olisimme paremmin päässeet ”oppilaan pään sisälle” ja saaneet käsityksen siitä, mistä jotkut virheet voivat johtua eli tehtävää olisi ollut hyvä laajentaa pohdiskelun suuntaan, kuten esimerkiksi matematiikan ja kemiankin opiskelussa on tehty. Tämä on hyvä huomio jatkoa suunnitellessa.

Porukalla tehtäviä tarkistettaessa yksittäisen opetusharjoittelijan/opettajan osuus ei muodostunut kovin suureksi, mutta on hyvä huomata, että jos ja kun opettaja toimii yksin, on tehtävät suunniteltava sillä tavoin, että opettajan työmäärä pysyy kohtuullisena tarkistusvaiheessa. Esimerkiksi pitempien tekstien ja kirjoitelmien osalta on mietittävä tarkasti tehtävänantoa ja kynän monipuolista hyödynnettävyyttä, jotta tehtävien tekeminen ja toisaalta myös tarkistaminen säilyy mielekkäänä. Jatkamme kynän käyttöä rinnakkaisryhmän ja uusien opetusharjoittelijoiden kanssa seuraavassa jaksossa, joten lisää kokemuksia ruotsin opiskelusta digikynän kanssa on odotettavissa jatkossakin.