Oppilaiden kokemuksia digikynäkokeilusta

Älykynät otettiin käyttöön koulussamme syksyllä 2012. Kun kynät oli saatu
rekisteröityä, niitä päästiin hyödyntämään tehokkaasti eri oppiaineissa ja
kynän toimintoja tutkittiin innokkaaasti. Kyniä on käytetty lähinnä
historiassa, äidinkielessä ja matematiikassa. Kynän toiminnot ovat
monipuolisia. Suurin osa opiskelijoista otti kynän innostuneena vastaan ja
alkusyksystä kynän pianonsoitto-ominaisuus oli kovassa käytössä. Tärkein
käyttötarkoitus on kirjoitetun tekstin tallentaminen ja siirtäminen
tietokoneelle. Tämän lisäksi kynässä on esimerkiksi sanakirjaominaisuus,
jonka avulla sanoja saa käännettyä kieleltä toiselle. Myös tietokoneelle
asennettava ohjelma on hyvin suunniteltu, ja pienen harjoittelun jälkeen
melko helppo käyttää. Kynän ja ohjelmiston toiminnoissa riittää
tutustumista niin peruskäyttäjälle kuin edistyneemmällekin käyttäjille.
Ohjelman avulla voi esimerkiksi viedä kynän kirjoitukset PDF-tiedostoon,
jonka voi sitten lähettää esimerkiksi opettajalle. Lisäksi kynällä voi
nauhoittaa ääntä ja senkin voi lähettää eteenpäin sähköisesti.

Olli ja Carlos

Opetusharjoittelijan kokemuksia digikynän käytöstä RUB2.3 -kurssilla. Kevät 2013.

I

Digikynäkokeilun osana yksi opetusharjoittelijoista teki osakokeeseen kuuluvista kielioppiasioista erilliset tiedostot, joissa kirjoitti kieliopin ”puhtaaksi” ja selitti samalla, mitä kuhunkin asiaan kuuluu. Opetustyyli oli siis samantyyppistä kuin tavallisella tunnillakin; tällä kertaa vain oppilas pystyi kuuntelemaan asiat pätkissä tai vaikkapa palaamaan vaikeaan asiaan uudestaan.

Kaikkiaan tiedostoja tuli neljä viidestä kielioppiasiasta, tekstiä syntyi yhteensä neljä sivua. Teknisiä ongelmia ei ollut tiedostoja tehdessä: kynä toimi hienosti kotioloissa, Livescriben asennus ja käyttö oli helppoa sekä tiedostotkin onnistuivat hyvin. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, olisi hyvä, jos kirjoittamisen äänen saisi jollain konstilla pienemmälle, niin ei tarvitsisi samalla aikaa puhuessa puhua niin kovalla äänellä.

Oppilaille siis lähetettiin tiedostot, jotta he voisivat kerrata kokeisiin omalla ajallaan. Noin puolet tätä tilaisuutta käyttikin hyväkseen. Keräsimme palautetta kokeen yhteydessä digikynäkieliopin toimivuudesta, ja suurelle osalle siitä oli ollut apua. Oppilaiden mielestä he saivat enemmän tietoa siitä, mitä piti opetella ulkoa ja mitä kokeessa ainakin kysyttäisiin. Eräs oppilas kertoi oppineensa paremmin kuuntelemalla kuin lukemalla vain itse.

Erikseen kysyttäessä, mitä hyvää tiedostoissa oli, olivat oppilaiden mielestä hyviä puolia se, että teksti ja puhe sopivat hyvin yhteen sekä asiat oli selkeästi yksinkertaistettu tiedostoihin (erään oppilaan mielestä tämä oli huono asia). Huonoina puolina mainittiin se, että digikynä ei ollut ottanut kaikkia kirjaimia tiedostoon, jolloin jokin asia oli voinut jäädä epäselväksi ilman kuuntelua. Joillakin oppilailla ollut myös ongelmia äänen kanssa, ainoastaan teksti oli näkynyt heille. Luultavasti tämä vain johtui väärästä Adobe Readerin versiosta.

Kaiken kaikkiaan kokeilusta kokeen kertaamisessa jäi positiivinen maku. Kotikoneella tekniikan kanssa ei ollut mitään ongelmia, ja tiedosto tuntui suurimmalla osalla ilman suurempia ongelmia toimivan. Tässä käytössä digikynä on toimiva, varsinkin kun kyseinen RUB2-kurssi on hyvinkin tiivis. Kynän avustuksella onnistuimme pysymään kurssiaikataulussa.

II

Oppilailla oli kotitehtävään piirtää ajatuskartta ruotsinkirjan yhden tekstin sisällöstä ruotsiksi digikynällä sekä nauhoittaa omin sanoin kerrottu selostus tekstistään ajatuskarttaan perustuen. Opiskelijoita oli kurssilla 27 ja heistä 20:lla ajatuskartan piirtäminen tiedostoksi digikynälle onnistui. Äänityksen olivat saaneet digikynällensä tallennettua vain 14 opiskelijaa.

Opiskelijoiden kotityöskentelyä koskien emme voi olla varmoja minkälaiset ongelmat heitä ovat estäneet piirroksen ja/tai äänen tallentamisessa vai ovatko kaikki sitä edes yrittäneet. Digikynän käyttö aiheuttaa varsinkin tietotekniikkataidoiltaan heikommille oppilaille paljolti lisätyötä ja kyseisen työn teko hoitui monelta ongelmitta perinteiseen tyyliin näyttämällä piirtämänsä ajatuskartan opettajalle ja kertomalla siitä suullisesti kasvotusten ruotsiksi.

Muiden töiden ohessa digikynätehtävien läpivienti tuntui minusta opettajaharjoittelijana melkoisen raskaalta. Ensinnäkin oli järjestettävä toinen tilaisuus erikseen varatussa tietokoneluokassa kolmelle, jotka halusivat vielä yrittää tiedostojensa siirtoa ja siinä minun ohjauksellani sitten onnistuivatkin. Samalla huomasin, mitä vaikeuksia opiskelijoilla voi olla tiedostojen tallennuksessa. Nämä ongelmat näyttivät liittyvän tavallisiin tietokoneen käyttötaitoihin, kuten tallennuskansion luomiseen ja englanninkielisten tallennus- ja muiden ohjeiden ymmärtämiseen. Kaikki nuoret nykypäivänäkään eivät ole tietokoneen käytössä taitavia, niin kuin voisi yleistäen olettaa. Kokonaisuudessaan digikynätehtävien tallentamiseen ja sen yrittämiseen meni meillä yhdestä oppitunnista n. 45 minuuttia ja toisella oppitunnilla n. 20 minuuttia eri luokassa kolmen oppilaan kanssa muiden jatkaessa normaalia oppituntia toisessa luokassa.

Toinen kuormittavampi osuus oli kirjanpito siitä, kuka oli saanut tehtävänsä tehdyksi puhumalla ja/tai näyttämällä ajatuskarttansa toiselle harjoittelijalle ja kuka vielä yritti saada tekemiään tiedostoja lähetetyksi sähköpostiimme. Oli myös yksi joka ei vielä poissaolon takia ollut koko tehtäväänsä aloittanut. Ajatuksenamme oli, että olisimme antaneet kaikille palautetta digikynätehtävistä tekemällä Adobe Reader -ohjelmalla kommentteja ajatuskarttoihin, jotka olisimme sitten lähettäneet sähköpostilla kommentoituna takaisin opiskelijoille nähtäväksi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut kaikkien kohdalla vaan vain niiden, jotka olivat saaneet tallennettua joko ajatuskarttansa tai puheensa tai niistä molemmat. Itse kommenttien kirjoittaminen onnistui pääasiassa vaivattomasti Adobe Readerin kommenttitoiminnolla. Ne joiden puhe ei ollut tallentunut, eivät saaneet puheestaan aivan niin tarkkaa palautetta, kuin ne joiden puheen pystyi kuuntelemaan nauhalta ja tarvittaessa siten myös kelaamaan palatakseen arviointitilanteessa ongelmakohtaan.

Huomauttaisin, että aikaa vievää oli myös kommentoitujen töiden lähettäminen sähköpostitse jokaiselle kurssilaiselle erikseen; sähköpostiosoitteet tuli kerätä ennakkoon ja näpytellä yksitellen jokaiseen viestiin erikseen. Opettajan tulisikin varautua tällaiseen työhön ennalta ja tasapainottaa kokeiden, kirjoitelmien ja digikynätehtävien tarkistamiseen kuluva aika niin, että oma jaksaminen ei siitä kärsisi.

Oppilaiden äänitiedostot olivat omalla tyylillä tehtyjä ja harva niistä noudatti tehtävänantoa. Valtaosa oli tyytynyt kertomaan tekstistään lukemalla ajatuskarttansa sanat tai lauseet digikynälle joko piirtäessään karttaa tai valmiin kartan avulla piirtämisen jälkeen. Toki muutama oli rohkaistunut kertomaan tekstistä kartan avulla omin sanoin ja kokonaisin lausein. Piirtäessä äänitettyjen puheiden kuuntelu oli aikaa vievää, sillä oppilaiden kirjoitus oli hitaampaa kuin valmiiksi kirjoitettujen asioiden lukeminen. Tässä hyvää oli kuitenkin se että kirjoittaessaan opiskelijat toivat varmasti osaltaan huomaamattaankin esiin kohtia, joissa heidän oli täytynyt pysähtyä pohtimaan kirjoitustaan.

Digikynässä hyvää mielestäni oli äänityksen mahdollisuus, joka rutiinilla ja selkeillä ohjeilla saataisiin varmasti onnistumaan myös tietotekniikkataidoiltaan heikommiltakin oppilailta. Äänitykset voivat kielten osalta toimia hyvin esimerkiksi ääntämistä harjoiteltaessa, tekstien sisällöstä kertomisessa, dialogien harjoittelussa ja monessa muussa puhumisen harjoittelussa. Jos äänityksistä haluaa ottaa kaiken hyödyn irti, tulisi opettajalla olla aikaa palata kuuntelemaan kukin äänite pariin otteeseen ja kommentoimaan sitä siten mahdollisimman tarkasti. Oppilaan olisi tässä tehtävä oma osuutensa kuuntelemassa oma puheensa uudelleen opettajan kommenttien kanssa.

Digikynän käytössä sen suurimmat ongelmat olivat ehdottomasti tietojen siirtäminen koneelle ja äänittämisen onnistuminen sekä aiemmissa kirjoituksissa mainittu tietojen poiston toteutuminen seuraavia käyttäjiä varten. Myös tällä kurssilla oli joidenkin opiskelijoiden osalta ongelmana unohtuneet käyttäjätunnukset. En voi oman kokemukseni osalta suositella digikynän käyttöä mihinkään virallisempaan, kuten ylioppilaskirjoituksiin sen käytössä ilmenneiden moninaisten hankaluuksien vuoksi. Tavallisten tehtävien kuten kotiläksyjen tai puhumisen harjoitusten osalta digikynä voi olla osaavan käyttäjän käsissä tai hyvässä opastuksessa hyväkin uudistus opetuksen ja oppimisen tueksi, sillä edellytyksellä, että opettajalla on aikaa paneutua kynän käyttöön eivätkä siihen liittyvät toimet vie liikaa aikaa muulta kurssille kuuluvalta opetukselta.

Digikynäilyä RUB2 ruotsin kurssilla

Rinnakkaisryhmänsä tapaan myös 4. jakson RUB2 kurssin opiskelijat käyttivät digikynää osana kurssin opiskeluaan. Kurssi oli opetusharjoittelijoiden kokonaisuudessaan toteuttama, ja näin hekin pääsivät käyttöopastuksen ja yhteisen ideoinnin jälkeen kokeilemaan, miten digikynä soveltuu ruotsin opiskeluun. 

Tällä kurssilla kynää käytettiin kahdella eri tavalla: oppilaat tekivät kynällä tekstin sisällön ymmärtämistä testaavan tehtävän ja opetusharjoittelija laati kynällä opiskelijoille itseopiskelumateriaaliksi kertauspaketin, johon oppilaat saivat tutustua itsenäisesti kotona kokeeseen valmistautuessaan. Oppilaiden tehtävä oli laatia ajatuskartta ruotsiksi kurssiin kuuluvasta tekstistä ja sisällyttää myös ääni tuotokseensa, jotta kirjallisen luovan tekemisen lisäksi saatiin harjoiteltua myös suullista kielitaitoa. Opetusharjoittelijan osuudessa harjoittelija laati malleja ja esimerkkilauseita koealueeseen kuuluvista kielioppiasioista äänen kera samaan tapaan kuin oppitunnillakin.

Opetusharjoittelijoiden työpanos oli erinomainen. Laadittu kertauspaketti oli hyvin havainnollinen ja selkeä. Opetusharjoittelijoiden keräämissä digikynäkokeilua koskevissa palautteissa myös oppilaspalaute oli hyvä. Kertauspakettia pidettiin yksityisopetuksen kaltaisena opetusmuotona ja se koettiin hyödylliseksi oppimisen kannalta. Myös opettajan kannalta tämäntyyppinen kertausmateriaalin tuottaminen on varteenotettava vaihtoehto varsinkin tiivistahtisilla lukiokursseilla, joilla kertaamiseen jäävä aika on valitettavan vähäinen. 

Oppilaiden tehtävien osalta kohtasimme enemmän teknisiä ongelmia, mutta tälläkin kertaa niistä selvittiin. Teknisten asioiden suhteen jää vielä kuitenkin kehittämisen varaa, mikäli kyniä jatkossa käytetään opiskelussa, sillä nopeatempoinen kurssimuotoinen opiskelu ei salli suuria poikkeamia eikä ajan tuhlaamista teknisiin seikkoihin. Tiedon siirron ja purkamisen tulee tapahtua sujuvasti ja helposti, jotta kynä palvelee tarkoitustaan oppimisen ja opetuksen monipuolistajana sen sijaan, että se koettaisiin ylimääräisenä hidasteena.

Opetusharjoittelijat kirjoittivat myös omasta näkökulmastaan ajatuksiaan digikynäkokeilusta. Heidän mietteensä löytyvät myös blogista.

Digikynäkokemuksia englannin opetuksessa

Englannin tunnilla kokeilimme digikynän käyttöä kotitehtävien palautuksessa. Oppilaiden tehtävänä oli tulkita suomenkielistä tekstiä englannin kielelle ja myös lukea tuotoksensa englanniksi ääneen.  Tarkoituksena oli sekä selvittää kuinka teksti oli käännetty englannin kielelle että kuulla se oppilaan ääntämänä.
Oppilaat kirjoittivat ensin tekstin ja äänittivät sitten tuotoksensa kynällä harjoiteltuaan lukemaan sitä ensin kotona.Tuotokset lähetettiin sitten opettajalle sähköpostilla. Muutama oppilas ei saanut lähetettyä äänitystään, mutta kaikki saivat lähetettyä kirjoittamansa tekstin perille.

Opetusharjoittelijat olivat mukana tuotosten läpikäymisessä. Tavalliseen kynä-paperi-menetelmään verrattuna tässä oli hyötynä se, että kuuli oppilaan tuotoksen hänen itsensä ääneen lukemana. Käännettävät lauseet olivat sellaisia, että ääneen luettaessa niitä oli helppo dramatisoida. Niinpä tuotosten kuunteleminen oli toisaalta liikuttavaa, toisaalta vähän huvittavaakin, kun joku oppilas eläytyi rooliinsa oikein tosissaan. Se, että kuuli oppilaan tuotoksen hänen omana tulkintanaan ääneen, teki tavallisesta käännöslauseiden lukemisesta henkilökohtaisempaa.

Oppilaat saivat tuotoksensa takaisin myös paperiversiona, jossa korjaukset olivat selvästi näkyvillä. Hyötynä oli myös se, että jokainen oppilas sai henkilökohtaisen palautteen tuotoksestaan. Tunnilla tehtävää tarkistettaessa oppilaat itse vertaavat omaa tuotostaan mallivastaukseen, mutta englannissa on lukuisia eri tapoja ilmaista sama asia, joten oppilas voi luulla aivan oikeaakin tuotostaan virheelliseksi. 

Mielestäni kynä toimi hyvin juuri tämän kaltaisessa harjoituksessa, siitä oli hyötyä sekä oppilaalle että opettajalle. Ison lukioryhmän kanssa ja jos opetusharjoittelijoita ei ole käytettävänä, tämä tapa on aika työläs. Mutta mielestäni kerran pari kurssissa kynää  voisi hyvin käyttää tämänkaltaisissa tehtävissä.

Echo Smart Pen historian oppimisen tukena 2. ja 3. jaksoissa

Ennen digikynän käytön systemaattista kokeilua ja käyttöönottoa opetuksessa ja opetusharjoittelun ohjauksessa tein kynällä testauksia kotona ja koulussa. Näiden kokeilujen rikastuttamana pääsin osalliseksi järjestämään koko lukion 1. vuosikurssin digikynän käyttöönoton yhden iltapäiväkoulutuksen aikana. Olipa varsinainen kokemus, vaikka kokemusta on nuorten ja aikuisten kouluttamisesta tietotekniikan saralla. Pääosin kaikki meni hyvin, mutta muutamia havaintoja syksyn koulutuksesta jäi mieleen.

Digikynä on henkilökohtainen työkalu, jonka käyttö sen aktivoinnin ja lataamisen jälkeen tuntuu olevan "idioottivarmaa". Ongelmallista kuitenkin oli kynien aktivoiminen, rekisteröinti ja lataaminen yhteiskäytössä olevien tietokoneiden välityksellä. Tietokoneeseen kytkettäessä kukin kynä piti rekisteröidä erikseen LiveScribe-ohjelmassa. Erityisen tärkeää oli tyhjentää käytön jälkeen kynän tiedot ohjelman muistista ja asetuksista. Kovin monelta tehtävä jäi puolitiehen, joten ohjelman välimuistiin jääneet käyttäjätiedot hankaloittivat toisen digikynän käyttöönottoa samalla tietokoneella. Kun hankkeen myötä saadut tietokoneet saapuivat ja otettiin oppilaskäyttöön, ongelmat vähenivät, oppilaat oppivat pääosin itsekseen tyhjentämään tietokoneen välimuistin ennen sen jättämistä odottamaan uutta käyttäjää.

LiveScribe tarjoaa runsaasti erilaisia keinoja tuotosten/ tallenteiden jakeluun opettajien ja toisten oppijoiden kesken. Evernoten ja muiden pilvipalveluiden käyttöön emme kuitenkaan menneet yhdessä sopimamme strategian vuoksi. Sovimme käyttävämme koulun verkkolevyä tallenteiden koontipaikkana. Tämä pääosin onnistui hyvin, tosin siinäkin samaa tietokonetta edellisellä kerralla käyttäneen oppilaan tiedot jäivät muistiin hankaloittamaan tallentamista. Meneillään oli samaan aikaan useampia oppiaineita, jotka käyttivät digikyniä ja samoja tietokoneita. Näin ollen aina tietokoneen kautta verkkolevylle tallennettaessa tiedot oletuksena lähtivät tallentumaan edellisen ryhmän kansioihin ja kokemattomille oppilaille oli haaste saada määritettyä uusi tallennuspaikka LiveScibe-ohjelman tietokoneelle tallentamisen oletuskansioksi.

Muutamalla oppilaalla puolestaan LiveScribe-ohjelman käyttö ei lähtenyt liikkeelle, koska he olivat unohtaneet alkuperäiset tunnuksensa, uusista tunniksista ei tätä kirjoitettaessa ole vielä tietoa. Summa Summarum, kynä pelaa ja ohjelma toimii, mutta kaipaa ehdottomasti henkilökohtaisen tietokoneen, jotta jatkuva välimuistin tyhjennys ja kirjautumisen haasteet eivät hankaloita varsinaista toimintaa. Oma kynäni, joka on ollut kytkettynä vain henkilökohtaisessa käytössäni olleeseen tietokoneeseen, ei ole "tökkinyt" laisinkaan ja olen onnistunut lähettämään tiedostot verkkolevyn ohella myös sähköpostitse ja myös muihin pilvipalveluihin.

Sitten varsinaisesta opettamisesta ja opiskelusta digikynän avulla. Kokeilin 2. jakson aikana lukion taloustedon kurssilla tehdä kotona muistiinpanot vaikeaksi koettavasta aiheesta puheen kera. Tallennus onnistui, välitin kuvan ja puheen usb-tikultani luokalle älytaululta. Lukiolaiset seurasivat tarkkana koko esityksen lävitse. Toisaalta he totesivat, että live-esitys kasvoineen on luontevampaa. Kokeilu kuitenkin  onnistui ja totesin, että kynää todella voi käyttää ajatusprosessin ja pienryhmätyöskentelyn tallentamisessa, kunhan välineet vain ovat saatavilla.

3. jaksossa annoin historian opetuksessani useampia kertoja opiskelijoille tehväksi laatia MindMappeja ja tehtävien vastauksia sekä ohjeen tallentaa työt verkkolevylle. Kaikkia töitä en saanut koskaan kaikilta. Osa pyysikin saada, tallentamisen vaikeuden vuoksi, lähettää työnsä sähköpostitse minulle. Se onnistui paremmin. Tiedostot, jotka sisälsivät sekä ääntä että tekstiä tuottivat isolle osalle hankaluuksia, mutta onnistumisen kokemuksia syntyi myös.

Alettuani systemaattisesti kokeilla kynää opetusharjoittelijoitteni kanssa havaitsimme, että varsinaisessa hälytilanteessa kynän mikrofoni on erinomainen ja poimi varsin hyvin kunkin ryhmäläisen äänen talteen.

Miten kynää sitten voi käyttää historian opiskelussa. Normaalien muistiinpanojen tuottaminen toki toimii, kuten lyijykynälläkin. Mikrofonin päälle kytkemisen jälkeen kynä tulee oikeuksiinsa. Sen avulla voi jäsentää ajatuksiaan, laatia käsitekarttoja, laittaa asioita tapahtumajärjestykseen eli laatia aikajanoja, jaotella asioita syy-seuraus suhteen mukaan, piirtää kaavioita ja tilastoja ja selittää samalla ne auki. Kaiken voi tallentamisen jälkeen kerrata sitten vaikka koetta tai muita testauksia varten. Etä- ja monimuoto-opiskelussa digikynällä voi todella tallentaa ajatuksensa ja välittää ne toisen käyttöön, kuten opettajalle emaillilla. Tuotoksia voi toki katsella ja analysoida yhdessä myös otantana oppitunnillakin. Lähinnä näkisin kynän parhaaksi käyttötavaksi historia-oppiaineessa kotitehtävien teon. Toisaalta äänitiedostojoen pituuden vuoksi niiden läpikäynti asettaa tehtaviä tarkistavan opettajan ajankäytölle uuden haasteen.

Kokeilu jatkuu vielä, mutta nyt näkisin, että kynä on käyttökelpoinen, mutta edellyttää henkilökohtaisen päätelaitteen käyttöä samoin kuten itse digikynäkin on.

JH 12.2.2013

Digikynäkokemuksia RUB2 kurssilta

Digikynä oli käytössä RUB2 kurssilla käännösvirkkeiden tekemisessä opetusharjoittelijoiden pitämillä tunneilla eli myös opetusharjoittelijat tutustuivat ruotsin kielen osalta ensimmäistä kertaa tähän kokeiluun. Tehtävänä oli kirjoittaa kuusi tekstiin liittyvää käännösvirkettä suomesta ruotsiin ja lisätä tekstin lisäksi myös ääni tehtävään. Ajatuksena oli, että opiskelijat saisivat pohtia lauseitaan samalla kuin kirjoittivat, mutta käytännössä useimmat tekivät lauseet ensin valmiiksi ja kirjoittivat ne vasta sitten ”puhtaaksi” digikynävihkoon. Toki löytyi myös muutamia rohkeita, jotka kirjoittivat lauseet heti suoralta kädeltäkin vihkoon.

Tekniikan kanssa ilmeni jossakin määrin ongelmia, koska kaikki eivät onnistuneet siirtämään lauseitaan kynältä palautuskansioon koulun verkkoon. Osalla siirto onnistui toisella kerralla ja osa lähetti lauseensa myöhemmin sähköpostin välityksellä eli tehtävä saatiin hyvin kuitenkin suoritettua. Totesimme, että on erittäin hyvä, että on olemassa useita vaihtoehtoja siirtää tekstit ja äänet vastaanottajalle. Kaikki eivät yrityksistään huolimatta saaneet ääntä siirtymään laisinkaan. On loistavaa, että meillä on käytössä omat kannettavat tietokoneet tiedon siirtoa varten, muuten siirtotoimenpide olisi huomattavasti hitaampi ja monimutkaisempi.

Tehtävien kommentointi oli opettajalle helppoa ja nopeaa kommentointilappuja käyttämällä. Kommenttikenttään sopi hyvin kirjoittamaan opiskelijalle tiedoksi virkkeiden vahvuudet ja kehittämisen kohteet yleisellä tasolla.  Opiskelijoille jaettiin myös virkkeistä tulostetut paperiversiot, joihin oli merkitty tarkasti korjaukset. Tämän tehtävätyypin ehdoton etu on se, että jokaisen opiskelijan oli tehtävä käännösvirkkeet ja sen lisäksi vielä suullistettava ne lukemalla virkkeensä ääneen. Tavallisesti käännösvirkkeet tarkistetaan tunnilla siten, että opettaja ei näe jokaisen yksittäisen opiskelijan suoritusta ja opiskelija on suuressa määrin itse vastuussa siitä, onko tehnyt tehtävää vai ei. Lauseiden suullistamisessakaan eivät usein kaikki ole äänessä, mutta tässä tehtävätyypissä kaikkien oli luettava kaikki virkkeet eikä esimerkiksi ainoastaan yhtä tai kahta virkettä. 

Opetusharjoittelijoiden kokemus oli, että tekniset ongelmat veivät jossakin määrin liikaa aikaa tunnista eli siirtotoimenpiteen pitäisi olla hyvinkin mutkaton ja nopea, jotta sitä ei koettaisi ylimääräiseksi rasitteeksi. Opiskelijan ajatuksenjuoksun seuraaminen käännösvirkkeissä olisi edellyttänyt sitä, että opiskelijat olisivat sisällyttäneet äänitteeseensä virkkeiden kirjoittamiseen liittyvän pohdiskelun puhtaaksikirjoittamisen sijasta. Tällöin olisimme paremmin päässeet ”oppilaan pään sisälle” ja saaneet käsityksen siitä, mistä jotkut virheet voivat johtua eli tehtävää olisi ollut hyvä laajentaa pohdiskelun suuntaan, kuten esimerkiksi matematiikan ja kemiankin opiskelussa on tehty. Tämä on hyvä huomio jatkoa suunnitellessa.

Porukalla tehtäviä tarkistettaessa yksittäisen opetusharjoittelijan/opettajan osuus ei muodostunut kovin suureksi, mutta on hyvä huomata, että jos ja kun opettaja toimii yksin, on tehtävät suunniteltava sillä tavoin, että opettajan työmäärä pysyy kohtuullisena tarkistusvaiheessa. Esimerkiksi pitempien tekstien ja kirjoitelmien osalta on mietittävä tarkasti tehtävänantoa ja kynän monipuolista hyödynnettävyyttä, jotta tehtävien tekeminen ja toisaalta myös tarkistaminen säilyy mielekkäänä. Jatkamme kynän käyttöä rinnakkaisryhmän ja uusien opetusharjoittelijoiden kanssa seuraavassa jaksossa, joten lisää kokemuksia ruotsin opiskelusta digikynän kanssa on odotettavissa jatkossakin.

Kurssin MAA3 kokemuksia

Kokeilimme geometrian kurssissa tehtävien tekemistä ja niiden selittämistä digikynällä. Kokeilu tuotti uusia kokemuksia, joita en osannut odottaa. Jos epäkohdista aloittaa, niin tekniikka tarvitsee vielä kovasti hiomista. Hentokätisten tyttöjen tuotoksista jäi etenkin kuvista osa näkymättä ja lukuarvot olivat epäselviä. Osa oppilaista ei saanut tuotoksiaan siirrettyä koneelle ja jouduin ottamaan heiltä paperikopiot vihkosta. Muutoinkin on vaikea löytää hyötyä tässä kohdassa digikynästä, koska normaalit paperiversiot ajavat saman asian.
Positiivinen yllätys olikin sitten oppilaiden äänitykset. Liikutuksen kyyneleet silmissä kuuntelin näitä hyvinkin erilaisia äänityksiä. Joissain kohdin olisin rokottanut pisteitä perusteluiden puutteesta, jos olisin nähnyt vain oppilaiden kirjallisen tuotoksen. Nyt sanallisesta selityksestä nämä perustelulut löytyivät ja oppilas sai ansaitut täydet pisteet. En etukäteen huomannut ohjeistaa oppilaita korostamaan selityksen lomassa, missä kohdin ratkaisua selitys kulkee. Osa oppilaista oli huomannut tämän tehdä ja oli oikein mielenkiintoista seurata heidän ratkaisunsa etenemistä. Mielenkiintoista oli myös huomata erilaiset tyylit lähestyä tehtävää. Tehtävässä piti miettiä ilmansuuntien välisiä kulmia ja mm. eräs oppilas aloitti tehtävän teon piirtämällä kaavion pää. ja väli-ilmansuunnista. Tällä hän kertoi hahmottavansa tehtävän paremmin.
Kokeilusta vahvistui käsitykseni siitä, että jatkossa aion hyödyntää digikynää puheen tuottamisessa enemmän kuin kirjallisessa tuottamisessa. Tämä kylläkin vaatti opettajalta aikaa kuunnella näitä äänitteitä ja esim. itselläni meni nyt nelisen tuntia tähän työhön. Mieleen jäi kuitenkin mukava tunne siitä, että oppi tuntemaan oppilaita melkoisen paljon enemmän.